Vanhus oli päättäväinen. Hän oli kutsunut pastorin luokseen ja selvittääkseen käytännön asiat saman tien.
- Viime sairastumisen yhteydessä minä sain varmuuden siitä, että minä paranen, mutta nyt tuolta ei ole luvattu mitään sellaista, täti selitti ja viittasi ylöspäin.

Pastori tiesi, ettei vanhus ylöspäin osoittaessaan tarkoittanut sairaalan johtavia lääkäreitä, vaan että hän puhui vielä heidänkin yläpuolellaan olevasta Parantajasta.
Täti istui sängyn reunalla keskussairaalan aamutakki päällään, ruutupaperi käsissään.
- Tässä pitäisi olla kaikki valmiina. Laskin että kantajiakin on omasta takaa, hän sanoi ja ojensi paperin pastorille.
Pastori otti paperin vieläkin epäröiden, mutta vanhus hymyili rohkaisevasti.
- Tehän olette kuitenkin toipumassa ja teidät siirretään lähemmäs kotia, joten eiköhän se taas tästä, yritti pastori.
Vanhus nyökkäsi ymmärtävästi, mutta hänen silmiensä levollinen hymy kertoi enemmän. Hän tiesi kyllä, missä mennään.
 ***
 - Hänet tuotiin tänään ja hän nukahti saman tien
Terveyskeskuksen hoitaja oli kutsunut pastorin paikalle. Vanhuksen tila oli romahtanut kaikkien yllätykseksi dramaattisesti. Silmät olivat kiinni ja hengitys oli pinnallista. Pastori tarttui vanhuksen käteen, painoi päänsä hiljaiseen rukoukseen ja kertasi ulkomuistista tutun paimenpsalmin sanoja sanat.
- Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä …
Jossakin siellä hämärän rajamailla vanhus oli havahtunut tarttumaan tuttuihin sanoihin ja kertasi silmät kiinni psalmin jakeita vielä senkin jälkeen, kun pastori oli vaiennut. Sitten väsynyt puhe muuttui rukoukseksi. Täti kertasi kaikkien läheistensä nimet. Lapset ja lapsenlapset siunattiin vielä kerran tuossa viimeisessä iltarukouksessa. Sen jälkeen voimaton käsi irtosi pastorin kädestä ja kurkotti ylös. Puhe oli vaihtunut kauniiksi, vieraaksi kieleksi, kun uupunut tervehti edessä olevaa.
 ***
 Omaiset olivat surunsa keskellä ottaneet kiitollisina vastaan vanhuksen viimeiset terveiset.
- Yksi hänen toiveensa oli, että teidän ei tarvitse olla huolissanne. Että kaikki on hyvin ja hän siunasi teidät jokaisen ennen lähtöään.
Siunaustilaisuus oli ollut selkeä. Laulutkin oli etukäteen valittu. Valkoisen arkun äärellä siunauksen suorittaneella pastorilla oli Raamattunsa välissä vanhuksen käsialalla ruutupaperille kirjoitettuna yksityiskohtaiset ohjeet. Tuon vaatimattoman lapun ojentaneen vanhuksen hymy oli vaientanut vastaväitteet.
- Minä tunnen Hänet. Minä tiedän lähteväni kotiin.
Ja niin hän oli tiennyt.
 
Heimo Enbuska