Mies oli lähdössä. Ympärille kokoontuneet toverit tiesivät olevansa viimeisellä vierailulla tuon kuolevan huoneessa.

- Pidä kiinni loppuun sakka, rohkaisivat aatetoverit lähtijää parhaansa mukaan. Näin he olivat toisiaan kannustaneet usein aiemminkin kriisien kohdatessa työelämässä tai politiikassa. Sen tähden vuoteessa makaavan miehen vastaus oli suorastaan mykistävä.
- Pidä kiinni. Mistä?
Aikoinaan voimantunnossa miehet olivat puhuneet suuria sanoja, mutta nyt oltiin miestä suuremman edessä. Oltiin lähdössä viimeiselle matkalle ja siinä eivät riittäneet olalle taputukset eivätkä tovereiden hyvää tarkoittavat kannustukset. Niinpä paikalle haettiin eräs uskovaiseksi tiedetty ihminen, joka selvitti lähtijälle tien taivaaseen. 

Kuluneen kesän aikana olen havahtunut kaipaamaan selkeää sanomaa siitä, että uskomalla Jeesukseen Kristukseen ihminen todella voi löytää iankaikkisen elämän. Elämän, joka alkaa jo täällä arjen keskellä ja jatkuu kerran taivaassa. En kaipaa viisasteluja, nokkelia teorioita, vaan julistusta Persoonan, Jeesuksen tuntemisesta.

Raamatun evankeliumi on sittenkin, edelleen sanoma Hänestä, jolla oli ja on rohkeus sanoa: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh.8:12).
Vain tämän Jeesuksen tunteminen tuo ihmiselle toivon ja uuden, iankaikkisen elämän.

Heimo Enbuska