Eilinen sunnuntai oli minulle ja perheelleni hyvin tärkeä ja mieliinpainuva päivä. Seurakuntien vastuunkantajat Kiuruvettä ja Siilinjärveä myöten olivat tulleet yhdessä seurakunnan väen kanssa toivottamaan siunausta palvelustehtävääni seurakuntatyöntekijänä.

Voi kunpa herkässä juhlassa esiin tuodut evästykset pysyivivät tuoreena mielessäni silloinkin kun porstuaan pyryttää. Alanteen Ahti on saanut yhdeltä seurakuntalaiselta arvonimen "emeritus". Tämä täysin palvellut (ja mielestäni seurakuntaneuvoksenkin arvonimen ansaitseva) veteraani jakoi tuttuun luotettuun tapaansa elämän ohjeita muutamaa kymmentä vuotta nuoremmalle työtoverille. Äidin puhe kosketti henkilökohtaisuudellaan ja toivon näköalallaan niin, ettei kyyneleitä pidättänyt mikään. Kiuruveden Vesa, Sonkajärven Pertti, Iisalmen Eki, Lapinlahden Petri, Siilinjärven Tuomo ja Tuulikki sekä Nilsiän Jorma puhuivat rohkaisevasti ja innostavasti.

Oman herkän kosketuksen taivaallisiin koimme Annin ja Villen musiikissa ja tietenkin Heimo Enbuskan jokaisessa sanassa. Vahvana jäi soimaan Heimo- työtoverin savi-ihminen- laulu. Setä Kyösti antoi lääkkeet palvelusessa onnistumiseen: Tule ensin Jumalan itsensä puhuttelemaksi ja puhu sitten niin kuin Jumalan sanoja. Julista kiertelemättä ja tekemättä kompromisseja hienotunteisuuden vuoksi. Kyöstin Aino- puoliso kertoi, miten hän oli kantanut kutsumustani Jumalan eteen jo vuosia sitten.

Juhla päättyi yllemme ojennettujen siunaavien käsien alle Heimon johtaessa yhteiseen rukoukseen: "Ja he (kalastaja-opetuslapset) jättivät verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta... Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä..."

Kiitos tuosta tärkeästä päivästä!

Kristillisen seurakunnan tärkeä ominaisuus on, että se on jäsentensä välityksellä kosketuksissa ympäristöönsä. Hengellisyys, joka nousee omaan norsunluutorniinsa tai vetäytyy muuten toisten ulottumattomiin on ihmeellistä hengellisyyttä. Olen iloinen, että ensimmäisen työviikkoni aikana olen saanut kohdata jo yli kaksi sataa rautavaaralaista ja vaihtaa jonkun sanan heidän kanssaan tai puhua oman pitäjän ihmisille jotakin ikuisen elämän toivosta Jeesuksessa.

Ensimmäinen työviikko vei minut suureen surujuhlaan, jossa hyvästelimme koko pitäjän tunteman vaikuttajan. Perjantaina toista sataa vierasta ilahdutti myyjäistapahtumassa, jossa saimme myös tarjota mainion lounaan.

Tuntuu, että -armeijan slogania lainatakseni- nyt saan tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Hän tietää, että se sattuu

Sukujuhlissa oli vilskettä, kun lapsista pienimmät peuhasivat juhlapaikan suuren tuvan lattialla leikeissään aikuisten vaihtaessa keskenään kuulumisia.

Keskustelupiirissä olimme jo muutaman kerran kokoontuneet pohtimaan uskomisen asioita. Koskapa väki vaihtui viikoittain, oli tapanamme esittäytyä aina kohdatessamme. Eräs henkilö oli ottanut tavakseen, samalla kun hän kertoi nimensä, kiirehtiä selittämään: ”Minä en sitten sillä tavalla ole uskossa.”

Vanhus oli päättäväinen. Hän oli kutsunut pastorin luokseen ja selvittääkseen käytännön asiat saman tien.
- Viime sairastumisen yhteydessä minä sain varmuuden siitä, että minä paranen, mutta nyt tuolta ei ole luvattu mitään sellaista, täti selitti ja viittasi ylöspäin.