Kun ylittää elämänkaarensa puolivälin, sitä miettii, missä on aikaansa viettänyt ja mitä touhuillut.

Elämäni sisältö koostuu kolmesta asiasta: Usko, perhe, työ ja harrastus.

Usko Jeesuksen tuli kuvioihin 1976 Rautavaaran seurakuntatalolla, kun sielunhoitaja laski

kätensä päälleni ja julisti synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Elämäni päätepisteeksi

hankkimani köyden käytin myöhemmin muihin tarkoituksiin.

Perheen perustin 1981, kun löysin puolisokseni Eila nimisen neitosen. Olen tosi iloinen,

kun 25 avioliittovuoden jälkeen rakkaus roihuaa tulisemmin kuin konsanaan alkuaikoina.

Työni sekä ”kaupparatsuna”, että vankilalähettinä on sekä työ että harrastus. Tykkään olla ihmisten

parissa ja molemmissa heitä tapaan. Huomaan, että asemasta riippumatta meillä itse kullakin on

omat kysymyksemme, ongelmamme ja etsintämme.

Vankilalähettinä koen itseni lähinnä aasiksi. Aasillahan on pitkät korvat, pieni suu ja vahvat jalat

taakan kantamiseen. Lukemattomat kerrat olen sellissä istunut ja kuullut monenlaista elämän-

tarinaa ja kohtaloa. Alkuaikoina vanki esitti hankalan kysymyksen. Miksi kierrät vankiloita,

ethän ole entinen rikollinen? Hetken mietittyäni vastasin hänelle. Miksi en kiertäisi? Sinä olet

sentään rehellinen konna ja sinun on helpompi tehdä parannuskin.

Minä taas olen kilpikonna - konna sisällä ja kilpi päällimmäisenä, minulle parannuksen tekokin on vaikeampaa.

Niinpä niin….kuka meistä heittää ensimmäisen kiven?