Jouko Lievonen ei välitä juurikaan puhua yli 30 vuoden takaisista asioista. Siitä ”entisestä elämästä”, jossa viina meinasi viedä miehen kokonaan.

- Tuskinpa minä olisin edes elossa, jos se meno olisi saanut jatkua. Eihän siitä mihinkään pääse. Pakko se on tunnustaa, että alkoholistihan minä olin, Jouko toteaa hiljaa ja huokaisee. Rautavaaralla, Mustolanmäen kylällä syntynyt ja kasvanut Jouko ei syytä nuoruutensa hairahduksista lapsuuskotia. - Se oli sellainen suht´normaali perhe ja sain elää sisarusten kanssa melko normaalia lapsuutta. Ei siinä sen kummempaa. Jossakin vaiheessa kuitenkin kalja alkoi maistua nuorelle miehelle enemmän kuin oli kohtuullista. - Mutta, vaikka join, kävin kuitenkin aina hengellisissä tilaisuuksissa. Kotonakin niitä järjestettiin, vaikka uskonasiat eivät sillä tavalla vanhemmilleni olleetkaan henkilökohtaisia, muistelee Jouko. - Noissa tilaisuuksissa varmaan jotakin tarttui sisimpääni, ja useinhan minä yritinkin saada paremmasta elämästä kiinni. Hapuiluiden jälkeen tuli kuitenkin se hetki, jollon kaikki todella muuttui. Iisalmessa oli järjestetty hengellisiä tilaisuuksia, joissa oli puhumassa Matti Takala niminen saarnamies. Takala oli tunnetun saarnaajan Niilo Yli-Vainion tuttu ja työtovereita. Musiikista noissa tilaisuuksista vastasi Eija Merilä. - Olin mukana ihan selvin päin ja Takala rukoili minun puolestani. Siinä Takalan rukoillessa tapahtui minulle ja minussa jotakin. Tiesin, että nyt kaikki muuttui minun elämässäni, muistelee Jouko. Tuossa hetkessä uskoontulon kokenut Jouko löysi jo kohta paikkansa Rautavaaran  helluntaiseurakunnassa. - Eihän siitä olisi tullut mitään, jos ei olisi ollut seurakuntaa mihin tulla, Jouko toteaa nyt, kun tapahtumasta on kulunut reippaat 30 vuotta. - Seurakunta. Sehän on kaikki kaikessa. Se oli ja on minulle A ja O, jos mielin pysyä uskossa. Jos puhu kääntyy taas menneisiin, ennen uskoontuloa elettyyn aikaan, Jouko muuttuu hiljaiseksi. - Miksi niitä menneitä, huonoja aikoja muistelemaan, kun nyt on niin paljon paremmin? mies sanoo ja katsoo kysyjää avoimesti silmiin. Joukon kiitollisuus saa menneiden perään utelevan painamaan päänsä nolona. Niinpä niin. Muistot lienevät siellä jossakin, mutta nyt eletään uutta, Jeesukselta lahjaksi saatua elämää. (HE)

Jouko täytti heinäkuussa 2010 70 vuotta. Takana on reilut 30 vuotta uutta elämää, jota hän elää Rautavaa- ralla yhdessä Arja-puolisonsa kanssa.